TeppoTurja

Hei, me kiljutaan!

Viinimarjapuskassa havahduin todellisuuteen. Oli aivan hiljaista. Kuulin tuulen, kuulin oman hengitykseni, kuulin jopa oksien välissä väijyvän nokkosen varoituksen. Ja kuitenkin olin tavallisessa suomalaisessa kesämökkiympäristössä.

Toisaalta en olisi ollut moksiskaan, jos olisin kuullut 23-asteisen järviveden synnyttämiä uimareiden kiljahduksia. Sehän kuuluisi paitsi asiaan myös minulle. Kouluthan alkoivat juuri, joten kiljuntaa päiväaikaan tuottaisivatkin vain lomailevat aikuiset. Nyt eivät siis hekään. Ehkä on liian aikaista, ehkä kiljuminen kannattaa säästää iltaan tai yöhön, jolloin järven tyyni selkä kantaa puheensorinankin lahden yli. Tuolloin kilpailu kuikan kanssa voi olla erityisen motivoivoivaa.

Milloin me suomalaiset opimme kiljumaan. Hyvä on, useimmat meistä ehkä syntyessään. Mutta milloin suomalainen aikuinen syntyi uudelleen kiljujaksi. Minulla on aavistus. 

Suomea kehutaan joskus maailman amerikkalaisimmaksi maaksi. Kantaaksemme tämän manttelin kunniakkaasti olemme monessa pyrkineet elämään ja käyttäytymään kuin nuo tuolla ison veden takana. Musiikilliset mieltymyksemme, varhaisen elokuvatuotantomme omaksumat kliseet, Aku Ankka, viihde kaikkineen. Ja viihteen generoima kiljuminen. Huvittuneisuus, ylitse pursuava mielihyvä, jännityksen virittyminen ja laukeaminen - kaikki se tulee palkita kiljumalla. Mitä korkeammalta sitä parempi.

Viihdekiljunta on sittemmin levinnyt arkiseen käyttäytymiseen. (Pyydän ennakkoon anteeksi, kun nyt mainitsen seksistisesti jotakin naisista. Mutta asiasta on riittävästi empiiristä näyttöä.) Kun nuoret tai nuorta imitoivat naiset kohtaavat, heidän kuuluu kiljua. Kiljunta osoittaa ystävysten välistä kiintymystä. Jos nuori tai nuorta imitoiva nainen ei kiljuisi kohdattaessa, hän olisi tyly. Entinen ystävä.

Onneksi miehistä ei tiettävästi tule entisiä ystäviä kiljumattomuden seurauksena. Mies ehkä ajattelee, että kiljuminen olisi paitsi tyttömäistä myös falskia, teeskentelyä ja kaikkineen hylkivää. Niin kuin se olisikin. Samaan tavoitteeseen miehellä on karummat konstit. Kiljumattomuus ei riitä. Tämä tilanne tulee luultavasti tasa-arvon edetessä muuttumaan. Toivottavasti olen tuolloin jo muualla.

Nyt pyydän anteeksi myös muutamilta amerikkalaistuneilta tuttaviltani. En minä heitä syytä tästä ilmiöstä. Enkä tarkasti ottaen syytä ketään. Kunhan totean.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset